Tikkalan Kyläalbumi: Laukkalan albumi

Tikkalan raittia ennen talvisotaa. Laukkalan talo taustalla, rakennusryhmän keskellä oleva riihi paloi talvisodan syttymispäivänä 30.11.39. (-Laukkalan albumi)

Laukkalan talon historiaa

Laukkalan asutuksen ja suvun historiaa on selvitty ja muistiin kirjattu, mutta itse rakennus on jäänyt vähemmälle huomiolle. Korjaan nyt tätä puutetta, kun vielä muisti jotenkin toimii.

Rakennus on valmistunut v. 1863, siis pahimpien nälkävuosien aikaan. Päätalo on 25 m pitkä, 13 m leveä ja siinä on huoneita seuraavasti: pohjoispuolella ns. väentupa, Kertun keittiö, alkovi, välikamari, pohjakamari, puhelinkamari, sali, Hildan keittiö ja eteinen. Huonekorkeus vaihtelee n. 3-3,7 välillä ja runko on ajan hengen mukainen –jykevä hirsikehikko.

Hirret on piilukirjeellä veistetyt ja lattialankut ovat n. 9 cm paksut- katajatapeilla yhteen liitetyt. Pohjoisen pään tuvan seinät ovat savivellillä maalatut sammaleen vihreiksi. Puu kuulemma piti saada peittoon, sillä pelkkä puu oli kuulemma köyhyyden merkki. Kukapa sen suosiolla halusi näyttää? Talo on perustettu luonnonkivijalalle ja kivijalan alla, siis maan alla on toinen kivijalka. Ovat siis yrittäneet tehdä talosta ikuista.

Rakennuksen kurkihirsi keikkuu n. 9 m korkeudessa ja ulkoseinät on verhottu 30 cm leveillä, tuuman paksuisilla ponttilankuilla. Nykyään talossa on peltikatto, ennen pärekaton ja v. 1956 isäni laitatti kovalevykaton. Isän serkku Urpo Rajala huomautti osuvasti: ”Veikko se ei taloaan arvosta, kun laittaa Keskisuomalaista paperikaton”. Se kesti n. pari vuotta ja oli pakko uusia.

Julkisivulla on kaksi kuistia, kolmas purettiin saman vuonna kun Helsingissä pidettiin olympialaiset. Purku alkoi 19.7.1952 ja mestarina oli Mauno Nieminen Auvilan talosta Rähäkkälästä. Nykyään rakennuksessa on monta tulisijaa ja Museovirasto on myöntynyt sähkölämmitykseen. Vesijohtoa ei ole lupa vetää taloon. Pihassa on kaivo. Tuvan alla on n. 40 neliömetrin kellari, jonka luonnonseinät on n. metrin paksuiset ja nykyään kesäisin toimii kylmäsäilytystilana. Päärakennuksessa on kaksoisrossipohja ja ullakko on huoneeton, maapohjainen n. 3 m korkea ja lattiaan laitettu multaa, karhunsammalta, tuohta ja pahvia. Tuvan seinät on tilkitty sammaleella. Tuvan lattia on v.1952 remontin yhteydessä maalattu Permo-maalilla. Luonnollisesti valtava hirsimäärä on hevosilla paikalle vedetty ja arvioidun mukaan rakennusta ovat ympäröineet tukevat telineet ja yläkerta on sikäli erikoisesti tuettu että siellä suuret haapatukit ovat päistä rei’iteyt ja sidottu pajuvitsoin. Kuulemma yläkerta jäisi kellumaan maan ja taivaan välille ja alakerta lahoaisi. Ikkunat ovat 195 cm korkeat ja lasi käsintehtyä. Pokat on 1910- luvulla osittain uusitut ja mestarina on ollut Onni Korsberg –Kosperi kylän murteella. Kestikievarihuoneessa on sotavuosien pahvinen rullaverho, jolla estettiin valon näkyminen ulos pommitusten aikana. Talo on suorakulmio pohjaltaan eikä siinä ole turhia erkkereitä ja päätylaudoituksessa on otettu mallia goottilaisesta rakennustyylistä.

Edellä on rakennustekniikka pääpiirteittäin ja on arvioitu että n. 10-15 miehen porukka on ollut töissä ja töiden arvellaan kestäneen jopa 5-8 vuotta.

Talovanhus on palvellut eläessään maatalona, kestikievarina, sotavankileirinä, eläinlääkärin vastaanottotilana ja v. 1898-1904 kansakouluna. Kyläläisten yhteisiä tapaamisia pidettiin tuvassa, iltamia, kinkereitä ja jopa v. 1917 ampumaharjoituksia, joista luodit seinässä kertovat karua kieltään tulevista vainon ajoista. Laukkalan talo on säilyttämisen arvoisten rakennusten rekisterissä, jonka ylimpänä elimenä on Museovirasto. Talon rakennutti isoisäni isä Abdon ja hänen puumerkkinsä löytyy eri kohdissa hirsiseinissä. Piha on ajan hengen mukainen umpipiha.

Tapani Laukkala

Laukkalan kuva-albumi:

- Saat pelkät kuvat näkyville, jos klikkaat yhtä kuvaa!

Talvinen kuva Tikkalan kyläraitilta Laukkalan suuntaan

Jäitä notetaan Patajärvestä 30-luvulla, kuvassa ainakin Aulis Salminen ja Ville Mäkinen. Jäitä tarvittiin maidon jäähdytykseen kesäaikaan. Laukkalan rannassa oli erityinen jääkellari.

Puunajosavotta Tikkalan talon rannassa 1939

Laukkalan talon renki Kalle Flinkman ja Virma-hevonen tukinajossa. Kalle oli "lähes isäntä" Laukkalassa 30-luvulla, koska isäntä oli kuollut ja pojat nuoria ja mm. Veikko opiskelmassa. Virma oli jatkosodassa ja palasi kotiin vahingoittumattomana - ja käveli helpottuneena suoraan talliin ja omaan pilttuuseensa.

Tukkilaanilla Rähäkkälän miehiä: vasemmalla Hakolan Veikko ja Heinämäen Pekka, joka kaatui myöhemmin Jatkosodassa, oikealla kymppi. Veikko teki Laukkalassa hevoskyntöjä.
”Kukaan ei kynnä hevosella tarkemin kuin Hakolan Veikko”, kertoi emäntä.